​

Vuoden 2024 Eeva Joenpelto - palkinto

 

Eeva Joenpelto -palkinnon vuoden 2024 seitsemän ehdokasteosta olivat: 

​

Vuoden 2024 Eeva Joenpelto -palkinnon ehdokasteokset ovat:

Juhani Brander: Amerikka (WSOY)

Mooses Mentula: Toiviokoski (WSOY)

Karoliina Niskanen: Muamo (Bazar)

Aki Ollikainen: Kristuksen toinen tuleminen (Siltala)

Anna Soudakova: Varjele varjoani (Atena)

Maria Turtschaninoff: Suomaa (Tammi, Förlaget)

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja (Karisto)

​

Valituissa teoksissa painotettiin psykologisesti tarkkanäköistä, elävää ja syväluotaavaa ihmiskuvausta. Lisäksi teoksissa tarkastellaan ansiokkaalla ja kielellisesti vaikuttavalla tavalla identiteetin, juurien ja paikallisuuden kosketuspintoja. 

​

Vuoden 2024 Eeva Joenpelto -palkinnon sai Maria Turtschaninoffin teos Suomaa (Arvejord, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom). Valintaperusteissa painotettiin psykologisesti tarkkanäköistä, elävää ja syväluotaavaa ihmiskuvausta. Lisäksi teoksissa tarkasteltiin ansiokkaalla ja kielellisesti vaikuttavalla tavalla identiteetin, juurien ja paikallisuuden kosketuspintoja. 

 

Vuoden 2024 valintatoimikuntaan kuuluivat Kai Häggman, Tiina Mahlamäki, Hanna Meretoja, Tuulia Takalo-Eskola sekä Maritta Turunen. Eeva Joenpelto -palkinnon valintatoimikunnan mukaan Turtschaninoffin Suomaa (Arvejord, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) on koskettava, kielellisesti monimuotoinen ja omaperäinen teos, joka lumoaa ja jättää jäljen lukijaansa. Se herättää henkiin myytit elettynä kokemuksena ja kertoo historiaa luontosuhteen kautta. Päähenkilönä on paikka, jonka asujaimistoa tarkkaillaan vuosisadasta toiseen. Luonto, sen muutos ja pysyvyys näkyvät teoksessa vahvoina, ja varsinkin menneisyyden kuvauksissa on läsnä myös luonnon myyttisyys, henget ja luonnonolennot, joiden perintömaasta ja siitä huolehtimisesta on kyse. Suo sitoo yhteen sukupolvien ketjun ja rakentaa sen äärellä asuvien ihmisten identiteetteihin kerroksellisuutta. Toisiinsa kietoutuvia, eri tyylilajeissa kerrottuja tarinoita yhdistää henkilöhahmojen juurtuneisuus samaan maaperään. Kuten teoksen alussa sanotaan: “Tämän paikan mullassa on jotain mikä tuntee sinut ja tutustuu nyt minuun.”

​

Kuva Lohjan kaupunki: Maria Turtschaninoff Lohjan kirjallisuusseminaarissa 8.6.2024.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​